Vaikka toista sanotaan, ei se pettäjän tie ainakaan omalta osaltani ole helppo ollut. Kyllä se on pettäminen pettäjällekkin kriisi. Mitä sitä on mennyt tekemään. En minäkään olisi koskaan itsestäni sellaista uskonut. Ja sen tuskan katsominen sivusta, mitä on toiselle aiheuttanut. Kyllä siinä hetkessä unelmat särkyy ja ilo vaihtuu suruksi. Pettymys toista osapuolta ja välillä koko maailmaa kohtaan on valtava. Valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka sitä kuinka haluaisi. Pettäminen on kyllä kova itsetutkiskelun paikka niin pettäjälle kuin petetyllekkin, niin raadollista kuin se onkin. Parisuhde joutuu todelliseen puntariin, toiset selviää ja toiset ei. Jotta parisuhde jatkuisi, se tarvitsee täydellisen päivityksen. Mitä kukin suhteelta ja omalta elämältä haluaa.
Reaktiot pettämisen ilmituloon ovat varmasti monenlaiset. Omalla kohdallani sain fyysisestikin kokea pettäjän vihan. Mies läpsi, löi, potki, repi hiuksista, sylki päälle ja huoritteli. Pahinta tässä on se, että useimmilla kerroilla noista lapset oli tilanteessa mukana. Välillä pienempi lapsi minulla sylissä. Yhden lyönnin olisin vielä ymmärtänyt, mutta niitä oli useita. Useina päivinä ja useita kertoja päivässä. Ei siinä enää siitä kuuluisasta ”napsahduksesta” voi puhua. Mies ei kadu mitään sanomaansa eikä tekemäänsä, mielestään hänellä on ollut täysi oikeus tehdä noin. Fyysinen väkivalta loppui siihen, kun muutama ulkopuolinen sai asiasta tietää. Tämän jälkeen mies on muutaman kerran nostanut kurkusta seinää vasten ja pitänyt ranteista kiinni estäen näin minun poistumisen riitatilanteesta. Vaikka minä olen väärin tehnyt, ei se siltikään oikeuta moista käytöstä. Fyysinen väkivalta ei ole mitään muuta, kuin epätoivoinen teko alistaa toista, pitää toista otteessa. Fyysistä väkivaltaa edeltää aina henkinen väkivalta. Ja sen voin sanoa, että kosto elää. Niin minua kuin tätä kolmatta osapuolta kohtaan.
Pettäminen on merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin. Ei parisuhteessa tai omassa henkilökohtaisessa elämässä. Millään en pettämistä oikeuta, se on surkein tapa ”hoitaa” parisuhdetta. Pettämisestä voi kuitenkin selvitä, mutta se vaatii työtä. Siinä joutuu käymään pohjamutia myöten niin oman elämän, toisen elämän kuin koko parisuhteen. Pettäjän on ensin ymmärrettävä omaa käytöstään, että voi olettaa toistenkin ymmärtävän. Tällä hetkellä meillä on 9kk käsitelty sitä, mikä petturihuora minä olen. Käännetty ja väännetty sitä, kuinka kamala ihminen minä olen. Kertaakaan ei ole puhuttu parisuhteesta tai siitä, mitä tulevaisuudelta toivotaan ja odotetaan. Minä kävin muutaman kerran perheneuvolassa puhumassa asioista, mies ei lähtenyt mukaan. Perheneuvolasta olisi jopa soitettu miehelle, mutta se kiellettiin, puutun hänen itsemäääräämisoikeuteen. Mies painostamalla painosti minua lopettamaan käynnit siellä neuvolassa. Kaikki yritykset puhua meidän parisuhteesta ja miehen käytöksestä teilataan samantien. Enää en jaksa edes yrittää. Myös muille ihmisille mies julistaa, kuinka hirveä ihminen olen ja pettäminen on yksityiskohtiaan myöten kerrottu niin tutuille kuin sukulaisillekkin. Yhdessä sitten pohtivat sitä, kuinka epäkypsä ja vastuuton olen. En mistään ota vastuuta, enkä edes ymmärrä sitä, mitä olen tehnyt. Minun puolesta jokainen, jolla on tarvetta ihmetellä asioita, voi tulla minulta suoraan kysymään tai vaikka lukemaan tätä blogia.