Vuorovaikutus parisuhteessa ei ole sen kummempaa, kuin itsensä ilmaisua ja toisen kuulemista. Se mikä siitä tekee haasteellista, on tunteet. Parisuhteessa tunteet ovat ihan eri luokkaa, kuin esim. ystävyyssuhteissa. Kaikkein haastavinta on varmasti kuunnella toista. Työntää omat tarpeet syrjään ja kuunnella toista. Usein se kuunteleminen aktivoi omat tunteet. Yksinkertaisin vuorovaikutustaito on puhe. Pitäisi puhua eikä vaieta. Valitettavasti jos usein kokee ettei toinen kuuntele, sitä helposti vaikenee. Anteeksi pyytämisen ja antamisen taito on opeteltava. Pyytäessään anteeksi ihminen myöntää toimineensa tai sanoneensa väärin. Anteeksi pyytäminen on vaikeaa, sillä silloin paljastaa oman heikkoutensa.
Semmoista pariskuntaa ei taia olla olemassakaan, joka ei koskaan riitelisi. Kuitenkin riitoja on erilaisia ja parien tavat riidellä ovat erilaisia. Toiset ottavat yhteen ihan kunnolla ja toisten riitely tapahtuu rauhallisesti keskustelemalla. Riidat ovat osa parisuhdetta ja yleensä ne koskettaa tiettyjä samoja aiheita. Hyvässä parisuhteessa ristiriidat eivät hallitse parisuhdetta negatiivisella tavalla,vaan asian kanssa on opittu elämään ja asioista voidaan turvallisesti keskustella. Huonossa parisuhteessa ristiriidat ovat jumiutuneet. Jo riidellessä kumpikin tietää, miten riita etenee ja miten se päättyy. Jumittumisen merkkejä ovat pitkät,raskaat riidat aiheesta, jossa syyttely, puolustelu, loputon väittely, todistelu ja toisen näkemyksen kumoaminen toistuvat. Ajan myötä aihe on niin kipeä, ettei siitä edes puhuta. Silti se ei katoa minnekkään. Pahinta riitelemisessä on se, jos toisen persoonaa vastaan hyökätään. Halveksunta on myös pahin suhteen tuhoa ennustava tapa. Se voi näkyä pienissäkin ilmeissä, eleissä ja sanoissa. Se on henkistä väkivaltaa, jota pidetään joskus jopa pahempana kuin fyysistä väkivaltaa.
No, miten tuo edellinen alustus koskettaa meidän parisuhdetta? Olen jo aiemmin kertonut, että meidän suhteessa riidoilta ei ole vältytty. Niitä on paljon ja usein. Ja aina samasta asiasta. Ja vaikka asia ei olisi sama, lopputulos kuitenkin on sama. Ihan sama, vaikka olisi riita minun töihinmenosta, lopputulos on se, että olen huono äiti ja mies ei saa tarpeeksi seksiä. Meidän ristiriidat ovat niin jumiutuneet kuin olla vain voi. Riidat ovat täynnä toisen syyttelyä ja miehen puolelta minun haukkumista. ”Miksi sinä olet tuollainen? Kun sinä olet sellainen ja olisit sellainen…” Ja loppujen lopuksi sitä lehmättelyä ja huorittelua. Kirosanojakaan mies ei säästele, ei edes lasten kuullen ja saavatpahan lapsetkin osansa siitä. Tätä on siis ollut ennenkin, ennen tätä pettämisen ilmituloa. Miehellä on kyllä sana hallussa ja osaa lyödä halutessaan vastapuolelle luun kurkkuun. Minä puolestani en taas ole verbaalisesti niin lahjakas. Yleensä olen niin ymmälläni miehen hyökkäyksestä minua ja olemustani kohtaan, etten saa sanaa suustani. Minä olen myös aika herkkä itkemään. Tämä puolestaan kasvattaa miehen kiukkua entisestään. Varsinkin raskauaikana itku oli herkässä. Miehen reaktio minun itkuille on ollut se, että minut jätetään yksin pimeään makuuhuoneeseen ”häpeämään”. Välillä käydään ovella huutamassa ja hakkaamassa seiniä. Tai jos olen lähtenyt tilanteesta pois, mies on naljaillut perään, että ”meidän äiti lähtee vollottamaan”. Mies on sanonut, ettei ymmärrä itkemistä. Jos kukaan ei ole kuollut, niin miksi itkeä. Nyt kun olen asiasta huomauttanut, asia on käännetty niin, että hänhän se vasta herkkä onkin ja itkee usein?! Hän ei ole koskaan minua kieltänyt itkemästä ja tuo edellä oleva käytös on johtunut ainoastaan niistä syistä, miksi olen itkenyt (eli olen ollut väsynyt, huono olo, paha mieli jostain miehen sanomasta tms. taustalla kuitenkin se, että usein mies on ollut seksiä vailla). Esikoista odottaessa olin raskaassa työssä. Työ ei niinkään fyysisesti ollut raskasta, mutta henkisesti. Myös todella epäsäännölliset työajat rasittivat ja väsyttivät. Meillä oli ihan jatkuvasti riitaa minun työssäkäynnistä. Ja kun olin väsynyt, ”en ymmärtänyt tästä maailmasta enkä oikeasta elämästä yhtään mitään”. Huonoon oloon kommentoitiin: ”nytkö se ei enää olekaan kivaa olla raskaana. Ensin sitä ollaan vailla ja sitten valitetaan.” ”Ei tule tervettä lasta, kun äiti on tuollainen!” siis itkin. Riitatilanteista ei ole mitään mahdollisuutta poistua. Mies kulkee perässä ja räkytys vain jatkuu. Ja niinkuin olen aiemmin maininnut, mies on estänyt minua lähtemästä pois mm. ranteista pitämällä. Nyt tämän pettämisen tultua ilmi, olen useita kertoja saanut kuulla olevani hullu ja sairas ja vaikka mitä. Minut pitäisi sulkea johonkin laitokseen. Silti, kun puhetta tulee minun perheneuvolaan menosta, yhtäkkiä minä en enää sairas olekaan. Mies on myös uhkaillut jättämisellä, jos sinne menen. Minulle se vaan passaisi 😀 Vaan kun se ei saakkaan aikaan haluttua reaktiota, aletaan asiaa kaivaa taas toiselta kantilta. Huvittavinta on, että sinä päivänä, kun minulla sinne neuvolaan on aika ollut, mies on ensin tingannut, mitä siellä puhun ja kuin sairas olen jne. Eikä hän halua sairaan vaimon kanssa olla. Perään tulee viestiä, jossa vannoo rakkauttaan ja lupaa olla tukena 😀 Tässä ehkä yksi esimerkki kaksoisviestinnästä, eli sanotaan toista, kuin loppujen lopuksi tarkoitetaan. Ilmeet, eleet ja äänensävyt yleensä paljastavat todelliset tunteet ja ajatukset. Tätä mies käyttää muutenkin riitojen aikana, ensin haukkuu ja sen jälkeen ottaa kädestä kiinni ja vannoo rakastavansa. Kunnes taas huuto ja haukkuminen jatkuu. Jos toinen jatkuvasti sanoo rakastavansa, mutta teoillaan ja ilmeillään osoittaa vihaavansa tai halveksivansa, voi tulla jopa ”hulluksi tulemisen”-tunne, kun ei tiedä, mitä uskoa. Yleensä tekee mieli lähteä tilanteesta pois. Vaan täytyy myöntää, että tulee tuota käytettyä myös toisinpäin. Tällöin kyse on siitä, että yritetään liikaa sopeutua ja olla kilttejä. Tällöin ei ehkä uskalleta ilmaista omia vihan tunteita oman kokemuksen puutteen takia tai kumppanin reaktioiden pelon vuoksi. Jos tällainen kaksoisviestintä jatkuu pitkään, siitä tekee mieli poistua, lähteä pois paikalta konkreettisesti. Usein tällainen viestintä näkyy uskottomuuskriisien yhteydessä ja seksuaalisissa ongelmissa, sanoo Väestöliiton Unelma paremmasta parisuhteesta -kirja.
Yhdenlaista vuorovaikutusta on varmasti muunlainen kommunikaatio parin välillä, kuin kasvotusten puhe. Meillä ollaan yhteydessä toisiin aivan jatkuvasti. Aina, kun toinen on poissa kotoa ts. ei olla yhdessä, kännykkä laulaa. Niin soittoa kuin viestiä. Ja sitä tulee jatkuvalla syötöllä. Miehen mielestä se on välittämistä. No joo, voi kai sen niinkin ilmaista, jos aamulla ensimmäisenä puhelimessa on viesti: ”panettaa”. Paras tekstiviestisaldo yhdelle vuorokaudelle taitaa olla 96 viestiä. Varmasti 98% viesteistä koskee jollain tapaa seksiä. Joskus aamulla, kun muksujen kanssa ollaankin nukuttu pitempään, puhelimessa saattaa olla kolmatta kymmentä puhelua. Kun ”ollaan huolissaan, mitä on sattunut, kun ei vastata puhelimeen”. Aina on saatava tarkka selonteko, missä ollaan, ketä siellä on, mitä tehdään, mitä södään, ollaanko kauan, milloin tullaan kotiin. Liekkö tuo sitten välittämistä, vai voisko jo puhua jostain kontrollin tarpeesta…