Ajattelinpa näin heti aamusta sepustella jotakin, kun muksut vielä nukkuu ja mies häippäisi töihin. Hetki omaa aikaa 😀 Ja ajatuksiahan piisaa jo pelkästään tämän aamuisen suhteen…
Mykkäkoulu miehen osalta päättyi siihen, kun edellisen kirjoituksen aikaan alkoi niitä viestejä tulla. Oli omalla toiminnallaan halunnut näyttää, kuinka vaisua elämä olisi, jos ei puhuttaisi. Minun mielestä hän ei näyttänyt mitään muuta kuin lapsellisen käytöksensä. Taas ollaan pohjamutia myöten ruodittu tätä meidän parisuhdetta, kumpikin syyttänyt toista. Koko se iltapäivä asiasta keskusteltiin ja käytiin läpi samat asiat samoilla sanoilla, mitkä on tässä kohta kahden vuoden aikana käyty aika monta kertaa. No, minulle kuitenkin muutama asia tuli aivan selväksi, koskien seksiä niinkuin varmasti arvata saattaa. Mies sanoi, ettei hän ala mielistellä naista saadakseen seksiä. Kyllä hän tietäisi, mitä tehdä, mistä hieroa ja pussailla yms. mutta ei hän sitä tee, koska eikö se olisi silloin aivan selvää minkä vuoksi hän sen tekee. Saadakseen sitä seksiä. Aika itsekästä. Tokaisin siihen, että eikö se ole aika itsekästä maata selällään sängyllä kädet pään alla ja odottaa, että toinen hoitaa homman. Miehen vastaus oli: ”antaa olla, en harrasta sun kanssa enää minkäänlaista seksiä”. Ja kun mainitsin hänen kiukutteluistaan, kun ei saa sitä seksiä, hän puolusteli asiaa (kaikkihan sitä tekee siis huutaa,hakkaa seiniä, sylkee jne.) sillä, ettei ymmärrä, miten se olisi minulta pois, että hän olisi hetken onnellinen. Eli minun pitäisi antaa aina kun hän haluaa,vaikka minua väsyttäisi/ei tekisi mieli/vituttaisi tms. vain sen vuoksi, että hän olisi hetken onnellinen ts. saisi panetuksensa hoidettua. Vaikka se kuulemma on vastenmielistä panna toista, kun huomaa, ettei toinen ole mukana ollenkaan. Panee silti kuitenkin… No, ei mennyt kuin seuraavan päivän iltaan, kun samat pano- ja mulkkuviestittelyt alkoi. Sängyssä vielä kysyi, jos ottaisin suihin. En ottanu. Tuli aamu (tämä aamu, klo 6) mies ”otti kainaloon” ja kysyi, jos ottaisin suihin. Olisi niin kiva lähteä töihin… Kysyin, että miksi minä sen tekisin. Itsehän hän teki selväksi, ettei minun kanssa aio minkäänlaista seksiä harrastaa.”Kyllä sitä on niin saatanan tyhmä, että erehtyi taas kysymään. Nolaa vain itsensä. Kyllä se pitää jo uskoa, että ei pidä mennä kysymään. Kyllä ne pitää p***ut muualta hakea, hoitaa tarpeensa muualla.” Mies painui vessaan, mistä kuului taas kyrvät ja huorat kiroilun säestyksellä. Puhelin piippasi 11 viestiä vaan en ole vielä viitsinyt lukea. Ihan niinkuin en olisi mistään puhunut miehelle ikinä mitään. Homma menee aina samalla tavalla. Minä kieltäydyn, mies suuttuu, riidellään ja tämän jälkeen odotetaan, että minä taas annan. Minkään ei tarvitse muuttua. Yhenlainen oravanpyörä…
Pornosta mainitsin jälleen kerran sen keskustelun aikana. Vertasin sitä pettämiseen. Miehelle kun suoraan sanoin omasta pettämisestäni, että itsekkäitä tarpeitani sillä tyydytin. Mies puolestaan on tehnyt selväksi, että jos ei minulta saa, hakee sen muualta. Eli hakee sen pornosta ja jatkuvista seksuaaliviritteisistä keskusteluista muiden naisten kanssa. Minun pettäminen oli fyysistä, mies tekee sen henkisellä tasolla. Ja fyysisyyshän siihenkin liittyy, niinkuin mies itsekin asiasta mainitsi. Nimittäin se ”omien paineiden purkaminen” noiden edellämainittujen avulla. Mies siis mielummin suoraan sanottuna runkkaa, mitä ”mielistelee” minua. Se on ehkä väärä väite, että mies olisi p***uni kanssa naimisissa. Oman vehkeensä kanssa hän on naimisissa. Siitähän sitä pidetään elokuviakin katsoessa kiinni, ei minusta. Sen kanssahan sitä vietetään aikaa ja huomiota annetaan, useita kertoja päivässä. Minuun ei kosketa kuin silloin, kun sille vehkeelle haetaan tyydytystä minulta.
Kun riita oli ns. ohi, mies alkoi kuitenkin kysellä, mitä olin yhden ystäväni kanssa fb:ssa jutellut yksi päivä sen mykkäkoulun aikana. Häntäkö haukuimme? Mies siis on lukenut muutaman tämän ystäväni lähettämän viestin puhelimestani silloin kun tämä koko show alkoi. Kuultuaan, että mies on lyönyt minua yms. ystäväni laittoi, että jätä se. Tästähän mies suuttui. Nyt sitten tuntuu, että ihmiset ei mistään muusta puhukaan, kun häntä vain haukkuu. Tokikaan se ei uusi ilmiö ole, mies kun on aina kaikki kanssakäymiset muiden kanssa halunnut tietää sanatarkasti ja ennenkaikkea mitä hänestä puhuttiin. Kysäisin vähän, mistä tuo miehen huono itsetunto johtuu, kun epäilee häntä haukuttavan tai muuten vain hänestä puhuttavan aina. Suuttui tästä ihan tosissaan. ”Lopeta, anna olla, itsetunto, itsetunto, itsetunto, opeta joku muu elämään, mä oon ihan paska, jätä mut ja hommaa joku muu, muuttua pitäisi koko ukon”. Mies hyppäsi itse autoon ja lähti ajelemaan. Minulle aina soittaa suutaan tuosta, että pakenen tilannetta lähtemällä siitä pois. Ilmeisesti osui arkaan paikkaan. Opeta joku muu elämään tuli myös siihen, kun suosittelin miehellekin sitä kirjaa, mistä viime kirjoituksessa mainitsin. Mutta onhan hänkin pettämisestä lukenut, nimittäin sen, että hänen ei tarvitse antaa anteeksi. Minun mielestä se on silloin selvä, ettei se suhdekaan voi jatkua. Jos ei ole edes halua antaa anteeksi. Tietysti suuttui, kun kyseenalaistin tämän tiedon lähteen. Kaikki mitkä minä olen lukenut, sanovat, että anteeksianto on suhteen jatkolle edellytys. Toki se vie aikaa, mutta sen eteen voi itse tehdä työtä.
Mies myös sitä ihmettelee, kun hänen tekemisiiään ja sanomisiaan kyllä levitellään tuolla kylillä. Miksi ei muista puhuta. Hän ei kuitenkaan itse sitä näe, että hänhän se on, joka niitä levittää. Kun tämä mykkäkoulu oli, mies oli ystävilleni niitä viestejä laittanut. Hakee itselleen asuntoa jne. Onko tuo ihmekään, että ihmiset kyselee, ollaanko erottu. Sille yhdelle ”kaverilleni” oli laittanut viestiä, että kun 20kg saisi painoa pois niin saisi itselleen naisia. Monesti olen tätä blogia miettinyt, että onkohan tullut kerrottua liikaa. En minä miehestäni mitään hirviötä halua tehdä. Niinkuin hänelle itselleenkin olen sanonut, että minä en vaadi ja odota hänen muuttuvan, ainoastaan hänen käytöksensä minua (ja lapsia) kohtaan. Toisaalta itse hän on tehnyt asiasta julkista ja edelleen sitä tekee. Onkai se minullakin oikeus johonkin purkautua. Ja koitan sen tehdä selväksi, ettei nämä ole vain minun mielipiteitäni ja olettamuksia miehestä, vaan hänen omia sanojaan ja tekojaan. Ja kuinka paljon itse olen vaikuttanut tähän suhteeseen ja miehen käytökseen. Vaikka mielestäni vastuu käyttäytymisestä on jokaisella itsellään. Kyllä minä tiedän oman osuuteni tämän suhteen ongelmiin ja se on se, että pidän turpani liikaa kiinni ja teen vain toisen mieliksi. En minä kyllä ymmärrä sitäkään, että miksi minun pitäisi taistella omista oikeuksistani parisuhteessa. Varmasti joka parisuhde vaatii hienosäätöä niiden osalta, mutta ei mielestäni jatkuvaa taistelua.
Jälleen kerran sain keskustelun aikana kuulla, kuinka se naikkonen oli sanonut, että minä menetän hyvän miehen. Hänellä kun oli se mies, jota kiinnosti vain autotallissa kaljan kiskominen. Ei he käynyt missään ulkona syömässä tms. Mutta enhän minä sellaisia arvosta, että meillä mies usein hakee meille pizzaa tai kiinalaista tms. Jos se nyt suhde perustuu pelkästään sille niin on aika köyhä suhde. Ehkä tällä naikkosella ja hänen exällään oli mitä mahtavin seksielämä ja keskinäinen kunnioitus ja kommunikaatio kohdallaan. Eihän sitä vain sellaisista puhuta. Tuodaan vain ilmi ne negatiiviset asiat ja vielä sekoitetaan ne meidän parisuhteeseen. Toki olen iloinen, kun mies meille silloin tällöin niitä pitsoja yms hakee. Pisteet annan miehelle siitä, että viettää paljon aikaa perheensä kanssa, osallistuu sanomatta kotitöihin ja lastenhoitoon. Mutta ei se loppupeleissä enää paljoa paina, jos kunnioitusta toisia kohtaan ei ole ja jos kommunikaatio ei pelaa. Näistähän ei tietenkään sille naikkoselle puhuta. Paitsi niin,että minä en miestäni kunnioita ja en osaa kommunikoida. Minun ensikosketus tähän ”hyvään mieheen” oli se meidän ensimmäinen riita ja se, kuinka mies hyökkäsi sanallisesti minua vastaan. Kun olisin halunnut rauhoittaa tilanteen ja poistua siitä, mies uhkasi, että jos ovesta astun, takaisin ei ole tulemista. Lopputulos tässä riidassa oli se, että mies oli se, joka ovesta häipyi. Tuli kuitenkin takaisin. Toinen juttu oli, kun mies tuli pahalla päällä ruokatunnille ja mehulasi kaatui pöydällä, no tämä mehulasi lensi seinään ja meni rikki. Normimeininkiä varmasti jokaisella… Eilen tämä ”hyvä mies” tuli ruokatunnille ja täällä oli itkevä lapsi vastassa (muksuilla oli ollut riitaa, joka tosin oli jo sovittu, itku kuitenkin jatkui kun toista oli heitetty esineellä), mies tämän riidasta syyllisen luo ja räyhäsi, että saa pakata kassinsa ja muuttaa vittuun täältä. Ja jos vielä heittelee tavaroita, mies repii pään irti! Ja kyseessä oli tuo vajaa kolmevuotias. Tämän jälkeen tuli vielä ruokapöytään avautumaan, kuinka vittumaista on tulla kotiin, kun täällä on joku show käynnissä. Ruokatunti on pilalla. Yksi sekosakki täällä asuu ja eikö täällä saada minkäänlaista hallintaa pidettyä. Myönnän, että minulla kilahti ihan täysin. Aloin huutaa miehelle, että alkaa piisata tuo jatkuva suunsoittaminen. En ala kuunnella enää yhtään päiden repimistä enkä mitään muutakaan. Tämä on ihan normaalia perhe-elämää lasten kanssa. Kyllä sitä muillakin tapellaan ja itketään, ei vaan meillä niinkuin mies sanoo. No, lopputulos oli taas se, että miehen ruokatunti oli pilalla, kun minä skitsoilin ja aloin huutaa. Hänhän yritti asiallisesti keskustella ja minä olen se, joka alkoi huutaa. Siis voi vittu sanon minä! Minä alan olla oikeasti niin täynnä tätä elämää. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa tehdä liikkuja suuntaan tai toiseen. Ensimmäinen askel ehkä on se, että suunnittelin hakeutuvani yhteen koulutukseen. Mieskin asiasta tietää, on suurinpiirtein lopputiliä ottamassa, että voi hoitaa lapsia kotona. Huono äiti, kun olisi laittamassa ne hoitoon. Suuria tunnontuskia asiasta kyllä koen, mutta lohduttaudun ajatuksella, etten ainoa äiti ole, joka lapset hoitoon laittaa. Eikä ne muut sen kummempia ole, niin äidit kuin lapsetkaan. Toki mahdollisuudet siihen koulutukseen pääsyyn ei parhaimmat ole, viime viikolla hakijoita oli ollut jo neljäkymmentä ja paikkoja on 16. Tämä viikko vielä aikaa ilmoittautua. Saas nähdä, miten käy.