Ah, ihana helle! Tätä on odotettu. Kovasti alkanut luonto vihertää nyt parin päivän aikana, kun on niin lämmintä ollut. Jospa se kesä nyt tuli jäädäkseen. Kukkapenkkiä olen suunnitellut ja kasvimaalle kylvänyt siemeniä. Lisää tällaisia päiviä ja alkaa satoa tulla. Toukokuukin on jo puolenvälin ohittanut. Suht seesteisesti on elo nyt mennyt. Tuli tuossa itsekin vanhettua jälleen kerran, 25 vuotta viidettä kertaa 😛 . Pienimuotoista ikäkriisiä tuntuu pukkaavan kaiken tämän muun kriisin lisäksi. Seuraavan kerran sitä saakin aloittaa ikänsä uudella numerolla. On se kauhea, mihin tuo aika menee. Olo ei kyllä yhtään ole kuin kolmikymppisellä 😀
Olen miehelle puhunut viime aikoina siitä, että hänen ongelmat on syvemmällä ja olleet olemassa jo ennen minun pettämistäni. Olen myös maininnut hänelle pornoriippuvuudesta. Mies ei sitä kieltänyt, puolusteli ennenmminkin. Sehän ei loukkaa ketään toisin kuin esim. alkoholismi. Hän ei myöskään näe hyljänneensä minua ja vaihtaneensa minua pornoa. Silti minusta siltä tuntuu ja itse hän on sen sanoillaan selväksi tehnyt: ”Jos en sinulta saa, haen muualta”. Pornossahan ei ole mitään pahaa. Kysyinkin mieheltä, että jos nyt antaisin hänen valita, minä vai porno(+ sekstittely), kumpi voittaisi? Itse veikkaisin jälkimmäistä. No, siitähän suututtiin, mikä minä olen hänelle tuollaisia valintoja tekemään. Kauan sain asiaa tingata ennenkuin jonkinlaisen vastauksen asiaan sain. Pornoa hän voisi vähentää, mutta esim. tämän uuden ystävyyden kanssa kirjoittelua hän ei lopeta. Miksi hän uutta ystävyyssyhdetta lopettaisi… Ilmeisesti nuo asiat sitten on niin tärkeitä miehen elämässä, ettei niistä edes voi harkita luopuvansa. Ei edes minun tai perheen vuoksi. Ja vaikka mies niitä vähentäisi, ei se toisi ymmärrystä siihen asiaan kuitenkaan. En minä halua, että mies lopettaa pornonkatselun sen takia, että minä häntä kiellän. Minä haluan, että hän näkee sen, että oikea elämä, parisuhde ja seksuaalisuus on muuta kuin kaupallisen viihteen luomaa illuusiota ja harhaluuloja. Minä haluan, että minut huomataan ja hyväksytään sellaisena ihmisenä, kuin olen. Hyvine ja pahoine puolineni. Pahaa ei siis myöskään ole muiden naisten kanssa kirjottelussa. Sitä paitsi hän ei ole koskaan salassa tehnyt mitään, koska minä olen ollut tietoinen asioista. Ilmeisesti se silloin on oikeutettua ja hyväksyttyä. Enpä kyllä muista, että minulta koskaan moiseen olisi kysytty lupaa. Ja toisekseen, ei minulle ole niistä puhuttu kuin joskus jotain pientä sivulauseessa ja sen, mitä muut naiset ovat itse minulle kertoneet. Tästä nykyisestä ”parhaasta kaverista” eli siitä naikkosesta ollaan myös keskusteltu. Hänelle on kerrottu minusta kuulemma kaikki. Ja häneltä mies saa tukea ja ymmärrystä. Tällä naisella kuulemma on sellainen ukko, joka vaan yksikseen ryypiskelee ja kulkee, eikä ota naista mukaan. Jopa se nainen on ihmetellyt sitä, kuinka minä en miestäni arvosta, kun hän on niin hyvä mies ja ei jätä minua yksin omien menojensa vuoksi jne. Tästähän minä pikkasen ärähdin. Ihminen, joka ei tiedä minusta kuin nimen ja ulkonäön, menee sanomaan/arvostelemaan minua ja minun arvomaailmaani. Mutta kyllähän hän tietää, millainen olen, kun mies on kertonut. Niinpä niin. Tekoani saa ihan vapaasti arvostella ja tuomita. Mutta siihen, millainen ihminen minä olen, ei sellaisella ihmisellä, joka ei minua tunne, ole mitään sanottavaa. En minäkään mene häntä arvostelemaan sen perusteella, mitä olen hänestä kuullut. Miten voisinkaan, kun en ihmistä yhtään tunne. Ja mielestäni minä en itsekkäästi ottanut siitä itseeni/en kestä sitä,että joku sanoo minusta jotain negatiivista/ole mustasukkainen tai mitään. Minusta tuo on ihan luonnollinen reaktio siihen tilanteeseen. Varsinkin, kun sellainen on aivan paskapuhetta, että minä en moista arvostaisi. Välillä voisivat puhua siitä, miten mies minua arvostaa tai jättää arvostamasta.
Tosiaan hieman seesteisemmin on viime ajat mennyt. Viime viikonloppuna tuntui jopa siltä, että meillä elettiin ns. normaalia perhe-elämää ja parisuhdetta. Liekkö tähän vaikuttanut se reilun kuukauden seksittömyys. Vähän kun mies viitsi panostaa minun ja meidän eteen niin johan heltisi. Ja siihen loppui se panostaminen. Sen jälkeen kuvaan tuli taas tutut mielenosoittamiset, mykkäkoulut yms. Nyt on menossa taas ”kukaan ei tykkää musta, mä oon ruma, läski, ällöttävä, paska” -vaihe. Nyt mies on veljensä polttareissa ja mantra alkoi heti aamusta. Peilin edessä höpöttää, ”läskipaska, ällöttäväpaska, oonko mää ihan ällöttävä, oonko mää ruma, ruma tukkaki, pitäs repiä koko tukka vittuun, tai koko pää…” Oikein manataan itselle paska fiilis, ettei varmasti voi nauttia siitä mukavasta, mitä on järjestetty. Ja mitenpä sitä nauttia, kun oma elämä on niin perseestä. Ei yhtään oikeaa ystävää ja tällainen paskaperhekkin. Toivottavasti nyt kuitenkin jonku aikaa viihtyy siellä. Onpahan muutakin tekemistä kuin mullistella kotona. Mä taian tekasta itselleni poppareita ja jännätä Euroviisuja. Muksutkin simahti, niin saan hetken viettää laatuaikaa itseni kanssa 😀