Näkyy nämä minun kirjoitukset nykyään poikivan näitä jatko-osia 😀 Vaan eipä se mitään, kirjotetaan, kun kerran juttua tuntuu piisaavan 😀 Vähän kiireessä ja hätäseen tuleekin kirjoiteltua, joten aina jotain olennaista unohtuu ja uusia juttuja tulee mieleen.
Mietin tuossa sitä miehen suhtautumista aikuisviihteeseen ja ylipäänsä siihen muiden naisten katseluun. Satuin tuossa yksi päivä lukemaan jonkun tutkimuksen siitä, kuinka paljon miehet katsovat pornoa. Keskimäärin parisuhteessa oleva mies katsoo pornoa 1,7 kertaa viikossa, yhteensä n. 20min ajan. Sinkkumieskin katsoo viikossa (vain) n.40min ajan. Entä sitten, jos sitä pornoa katsotaan päivässä parin tunnin ajan? Joskus enemmänkin. Taitaa rikkoa jotkut suurkulutuksen rajat ihan keveästikkin. Tutkimuksen mukaan pornon katselu ei muuta miehen naiskäsitystä, mutta tutkimuksessa olikin puhe ns. normikatselusta. Suurkuluttajiin tuo ei varmasti päde (ainakaan tässä tapauksessa).
Mites sitten se suhtautuminen muihin naisiin… Miehet katselee muita naisia, se on kyllä tiedossa ja hyväksytty asia. Luokitteleeko muut miehet naiset pantaviin ja ei-pantaviin? Jopa minun kaverit. Tinkaako muut miehet vaimonsa ystävien alusvaatteita, tissien kokoa ja onko sheivattu alapää vai ei? Hakeeko ne oikein hakemalla netissä juttuseuraa naisista ihanvain kääntääkseen jutun jollakin tapaa seksiin? Tekeekö se minusta bi-seksuaalin (ja näin ollen kiihottavamman miehen mielestä. Tämän perusteella minun pitäisi suurinpiirtein olla valmis sänkyyn toisen naisen kanssa), jos saatan katsoa toista naista ja vaikka sanoa, että onpa hyvä perse 😀 Flirttaileeko muiden miehet toisten naisten kanssa oman naisystävän seisoessa vieressä tai puristeleeko muiden tissejä tai persettä? Lähetteleekö muiden miehet vaimolleen pitkin päivää viestejä, että onpa se ja se ihana ja seksikäs ja onpa sillä isot tissit ja pääsispä panemaan sitä jne.? En tiedä, onko nämä normaalia muissa parisuhteissa, meillä se on arkipäivää. Ja koskaan minulta ei ole kysytty, mitä mieltä minä asiasta olen. Ja jos mielipiteeni ilmoitan, siitä loukkaannutaan ja mökötetään. Kunnes parin päivän päästä homma jatkuu entiseen malliin. Pääasia kuitenkin on se, että mies ei ole minua pettänyt. Minä puolestani olen. Ehkäpä se minä sitten olen sairaalloisen mustasukkainen, vai mikä lie tässä(kin) hommassa mättää…
Jos kotitöitä ja lasten hoitamista katsotaan normaaliuden mittarina, mies varmasti on ihan keskiarvoa sen suhteen. Joskus jopa saattaa ylittää sen. Toki hän omia tekemisiään tuo jatkuvasti esiin ja sitä, kuinka minä en niitä arvosta. Minusta se nyt vaan on normaalia perhe-elämää, että mieskin silloin tällöin tekee esim. ruokaa, laittaa tiski-/pyykkikoneen pyörimään ja joskus jopa tyhjentääkin sen ja mies osallistuu muksujen iltatoimiin yms. Ja kerran-pari vuodessa saattaa imuroidakin. Kuitenkin minä olen se, joka tämän huushollin siivoaa, hoitaa ja huoltaa hommat,että ne pelaa (pyykit kaappeihin, puhtaat vaatteet päälle, ruoat aikanaan pöytään, muksut kerhoon jne jne). Ja tottakai minä miestäni ja hänen panostaan kotihommiin arvostan. Se vaan ei tarkoita sitä, että minä sen arvostamisen näyttäisin mielistelemällä toista (ts. annan seksiä silloin, kun mies sitä on vailla). Minun mielestä se arvostus näkyy pienissä sanoissa ja teoissa jokapäiväisessä elämässä; ”kiitos, onpa se mukava, kun on nyt siistiä, mene ihmeessä nukkumaan, jos olet väsynyt, kyllä minä hoidan…”
Viime yö oli taas yhenlainen… Mies taas odotti, että minäkin tulen nukkumaan. Ja tottakai minun pitää mennä hänen ”kainaloon”. Hän ei siis tee elettäkään minun suuntaan, minun pitää mennä hänen luokse, hän ottaa käteni ja asettaa sen jalkoväliinsä ja nostaa omat kätensä pään alle niinkuin joka ikinen kerta, kun ”hänen kainalossa” olen. Menee minuutti ja mies alkaa kuorsata (ilmeisesti oli kuitenkin kuvitellut taas saavansa jotain). Vartin sitä katselen ja uni ei tule. Ajattelen, että kyllä se mies nyt nukkuu ja käännän kylkeäni. No, mies herää tähän ja kysyy, miksi käännän kylkeäni. Vastaan, että en saanut unta, jos näin päin tulisi se uni (minun on siis aina ollut vaikea saada unta noin lähekkäin toisen kanssa. Vaikka läheisyyttä paljon kaipaan, nukkuessani kaipaan omaa tilaa). Tästäpä mies sitten taas vetää herneen nenään, lähtee möykän kanssa vessaan, siellä kolluuttelee, juoksuttaa vettä täysillä, tällä kertaa ei huuda, mutta sihisee ja sähisee niin isoon ääneen, että makkariin selvästi kuulen: ”saatanan huora, saatanan huora…” Sitten kolluuttaa tulemaan makkariin, tulee selin viereen maate ja huokailee taas syvään. Minä sydän pamppaillen odotan, mikä tappelu taas seuraa, mutta onneksi mies nukahtaa hetkessä. Minä en. Siis sensijaan, että mies kääntyisi ja ottaisi vaikka minut kainaloon ja nukuttaisiin näin lähekkäin, hän suuttuu ja alkaa kiukutella. Ilmeisesti hänellä ei edes moinen vaihtoehto käy mielessä. Yöllä vielä herään isomman muksun kanssa, hänelle on noussut kuume. Vähän ennen kuutta pienempi huutaa sängyssä ja hänen kanssaan valvon jonkun aikaa. Ja aamulla mies taas on niin väsynyt, kun ei ole saanut nukuttua ja on nukkunut niin huonosti ja kun muksukin herätti varttia ennen kuin hänellä kello soi. Ruokatunnilla sitten ollaan niin marttyyriä, hartiat lysyssä kuljetaan ja valitetaan huonoa yötä. Pitää hänelle kuulemma kaivaa varastosta sänky tuonne kellariin ja hän muuttaa sinne asumaan 😀 Voi luoja! Se olis vielä viikonloppukin edessä… 😀