Tuohon kysymykseen on varmasti niin monta vastausta kuin on kysyjääkin. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (Raamattu, Kor. 13:4 – 7.) Ihmisen perustarve on löytää yhteys itseen ja löytää itsensä rakastettavana ja rakastamiskykyisenä. Tämä edellyttää hyväksyvää, vastavuoroista ihmissuhdetta. Jotta voisi rakastaa toista täytyy ensin voida rakastaa itseään sellaisena kuin on. Turvallinen parisuhde antaa mahdollisuuden olla yhteydessä omaan tarvitsevuuteen, omiin tunteisiin ja se luo pohjaa itsearvostukselle, kasvulle ja kehitykselle. Kypsä rakkaus antaa energiaa ja epäkypsä rakkaus taas kuluttaa sitä. Kypsässä rakkaudessa henkilö on tarmokas, valmis tarttumaan uusiin haasteisiin ja työntämään sivuun rajat, jotka määräävät mikä on mahdollista. Epäkypsässä rakkaudessa henkilö ei voi olla ilman toista ihmistä, mutta henkilöt riitelevät koko ajan. Mielialan heilahdukset, mustasukkaisuus, syytökset ja ehkä väkivaltaisuudet leimaavat suhdetta. Tässä hyviä poimintoja mm. väestöliiton sivuilta.
Tuo viimeisin määritelmä epäkypsästä rakkaudesta kuvastaa mielestäni aika paljon meidän suhdetta. Meillä on ollut riitoja paljon. Välillä on lyhyitä seesteisiä kausia kunnes taas räjähtää. Kaikki meidän riidat on lähtöisin yhdestä ja ainoasta asiasta, seksistä. Miehen mielestä meillä ei ole tarpeeksi seksiä. Minun mielestä meillä ei muuta olekkaan. Meillä menee silloin hyvin, kun minä jaksan yrittää. Toisin sanoen suostun siihen seksiin. Ja mitä enemmän suostun, sitä enemmän mies on vailla. Seksiä pitäisi olla aamulla ja päivällä ja illalla, joskus yölläkin. Siitä puhutaan ja tekstaillaan jatkuvalla syötöllä. Aluksi luulin olevani jotenkin epänormaali tämän asian suhteen. Minussahan se vika oli, kun me riideltiin. Melkein jopa hain apua tähän minun ongelmaan, eli haluttomuuteen. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin tajuta, että ei se vika voi olla ainoastaan minussa. Minä yritin ja yritin ja ajattelin, että kunhan tarpeeksi yritän niin kyllä mies sitten ottaa minunkin toiveet ja tarpeet huomioon. Hän on nyt vain väsynyt, hänellä on stressiä, rahahuolet ahdistavat, häntä kohtaan on käyttäydytty huonosti. Omien sanojensa mukaan hän on sen vuoksi veemäinen, kun ihmiset ovat häntä kohtaan olleet inhottavia ja tympeitä. Entiset tyttökaverit huoriteltiin ja kaikista ihmisistä löytyy (melkeinpä ainoastaan) vikoja. Jossain vaiheessa todellisuus kuitenkin valkenee. Ei sitä päivää tule, että saisin tarpeeni kuuluviin ja ymmärretyksi. Minä en mielestäni ihmeitä ole vailla, normaalia läheisyyttä ja kosketusta ilman, että se tarkoittaa seksiä. Varsinkin raskaanaollessa. Voi luoja, että olisin kaivannut sitä, että joku minua koskettaa. Silittää masua ja pitää hyvänä, mutta ei. Kertaakaan mies ei masuani koskettanut, ellen väkisin hänen kättään siihen laittanut ja siinä pitänyt, kunnes hetken kuluttua veti kätensä pois. Edes hyvänyön toivotuksia ei meidän suhteessa ole, ellei seksiä ole illalla ollut. Jos joskus pidetään esim. kädestä kiinni, sitä on aina edeltänyt seksi. Toinen tilanne, jolloin läheisyyttä meillä saattaa olla, on silloin, kun ajatuksissa on se seksi. Kun huomataan, ettei sitä tule, käännetään selkä. Tuhahdellaan, kiukutellaan, kiroillaan, syletään seinille ja lattialle. Odotetaan, että nukahdan ja aletaan tinkaus, nukutko. Tingataan niin kauan, että vastaan ja sitten sitten: ”miksi et?” Valloitetaan koko sänky, että minä saan mennä lattialle nukkumaan tai vaaditaan minua nousemaan ja laittamaan hänelle muualle peti. Kun nousen ja poistun makuuhuoneesta, vedetään ovi perässä kiinni ja jätetään minut ulkopuolelle. Ei minussa ole mitään muuta kuin tissit ja perse. Miehen mielestä rakkaus ja seksi ovat aivan eri asiat. Rakkauteen kuuluu suudelmat ja esim. niskan suuteleminen. Tuon määritelmän mukaan meidän suhteessa ei ole oikeastaan koskaan ollut rakkautta. Rakkautta on se, että pystyy asettamaan toisen tarpeet tarvittaessa etusijalle, mutta rakkautta on myös, että pitää kiinni omista tarpeista. Minä kun luulin olevani hyvä tyttöystävä ja vaimo, kun annan kaikkeni ja yritän. Laitan omat tarpeet toiselle sijalle ja pyrin näin hyvään parisuhteeseen. Eipä se vaan niin mene. En minä hyvä vaimo ole, olen vain aivan liian kiltti.
Minä luulin, että rakkaus on sitä, että kumpikin saa olla juuri sellainen kuin on. Toista ei tarvitse miellyttää, eikä olla toiselle mieliksi. Rakkaus on myös tilan antamista toiselle. Rakkaus on kunnioitusta ja arvostusta toista ihmistä kohtaan. Rakkaus on sitä, että pystyy antamaan anteeksi. Miksi minä en kelpaa tällaisena kuin olen? Miksi minun pitäisi olla puheliaampi, sosiaalisempi, iloisempi, meikata enemmän, laittaa erilailla hiukset, pukeutua erilailla, miksi minun pitäisi olla sellainen, kuin joku muu on? Miksi en saa ja voi olla väsynyt tai kiukkuinen silloin, kun siltä tuntuu? Mikä se on tuo toinen sanomaan, millainen olen, millainen minun pitäisi olla, millainen en saa olla, miten minun pitää käyttäytyä, mitä minun pitää ajatella?