Kyllä on taas ulkona mahtava keli, jokunen aste pakkasta ja aurinko paistaa niin komeasti pilvettömältä taivaalta. Viime viikon mies olikin talvilomalla, joten hieman erilaista arkea eläessä meni se viikko. Onneksi tänään oli taas paluu normi arkeen 😀 Enemmän ja vähemmän vääntäessä ja taistellessa viikko menikin. Pihalla on kuitenkin tullut oltua paljon ja muksut on nauttinu. Perjantaina käytiin naapuri kaupungissa shoppailemassa, koko päivä meni ja ihan kivaa oli.
Itsellä taas niin monenlaisia ajatuksia vilissyt päässä, ettei tiedä, mistä aloittaa. Tätä suhdettahan sitä tulee mietittyä, omaa käytöstä ja miehen käytöstä. Mikä on oikein ja mikä väärin. Mikä johtuu mistäkin. Ja ennen kaikkea, kuka minä olen ja olenko minä tällainen, kun nyt olen. Ja onko mies sellainen, millainen hän pohjimmiltaan on. Samoja asioita, joita olen pohtinut moneen kertaan pääsemättä kuitenkaan mihinkään lopulliseen lopputulokseen ja tuskin tulen koskaan päätymään. Ainakaan tämän suhteen jatkuessa.
Monenlaisista asioista ollaan taas miehen kanssa väännetty. Tai siis tappelujen aiheet ovat monenlaiset, lopputulos kaikissa on se sama. Minun pettäminen. Oli se sitten vääntöä siitä, mitä syödään tai siitä, että muksut ei pue vaatteita päälleen tai joku tavara on vaikka hukassa. Joka tapauksessa pettäminen vedetään jollain tapaa esiin. Sen ei tarvi olla suoraa puhetta siitä, se voi olla sitä, että mies reuhaa itsekseen (kuitenkin niin, että minä ja pahimmassa tapauksessa lapset kuullaan) ja huutaa, kiroaa, huorittelee, latelee tappouhkauksia tälle kolmannelle osapuolelle yms. Miehellä on jatkuvasti oikeus olla pahalla päällä. Hänellä on syytä, minulla taas ei mistään. Tätä on nyt jatkettu kohta puoltoista vuotta (ja vuosia sitä ennen…). Mihinkähän se minun vastuu miehen olosta loppuu? Milloin mies ottaa vastuun omasta olostaan ja tekee sen eteen jotain? Milloin minulla on oikeus omiin tunteisiin ja ajatuksiin ja mielipiteisiin? Jos mies ei apua suostu hakemaan, minä sitä en saa hakea, minun ei kärsi sanoa mitään negatiivista miehestä tai tästä parisuhteesta, minussa on syy kaikkeen pahaan, minun vioissani, mikä silloin on syy kitua tässä kenenkään? Miten mies silloin voi koskaan ymmärtää asioita pettämiseni taustalla? Vaikka se teko on täysin väärin tehty eikä mikään oikeuta moiseen, voisin silti sanoa, että se on oire jostain. Ei terveessä, hyvässä parisuhteessa oleva petä, ellei itse ole henkisesti jotenkin sairas. Minä kuitenkin pidän itseäni suht terveenä ja tunnistan kehittämisen paikat ja niihin apua hakisin, jos saisin. Mies sanoo, että minä en ymmärrä perheestä ja parisuhteesta mitään, minä en ole hänen puolellaan missään, voiko tuota miehen käytöstä sitten sanoa parisuhteen eteen työskentelyksi? Niin miehen käytöstä ennen minun pettämistä tai sen ilmituloa tai sen ilmitulon jälkeen?
Miehen pornonkatselua olen paljonkin mietiskellyt. Mieshän harrasti sitä kovasti jo ennen meidän seurustelua ja seurustelun alussa teki selväksi, että hänen pornonkatseluaan ei kukaan akka kiellä. Minusta se jo kertoo siitä, että homma ei ole ihan normaalin käytön rajoissa. Miksi muuten olisi niin kova tarve puolustella sitä? Pornon katselu on varmasti muokannut myös miehen persoonaa. Kumpi oli ennen, porno vai narsistiset piirteet? Siihen en osaa vastata, kun en ole miestä ennen pornoa tuntenut. Oman tahtonsa tietävä ja siitä kiinnipitävä mies varmasti on aina ollut, mutta onko hän myös aina ollut niin itsekeskeinen ja empatiakyvytön, millaisen kuvan minä hänestä olen saanut. Vaikka minähän se noita olen miehen määritelmän mukaan. Tässä kerran avauduinkin miehelle hieman näistä omista ajatuksista, mies kun sanoo minun vaihtaneen hänet toiseen. Minä sanoin, että hän vaihtoi minut pornoon. Silloin, kun miellytin häntä ja hän sai minulta haluamansa, minä kelpasin, mutta muuten minut hylättiin ja tilalle otettiin porno. Lisäksi sanoin, että minä en ole koskaan hänelle riittänyt. Mies ei sitä unelmiensa naista saanut, joten joutui tyytymään siihen kaikista lapsellisimpaan, rumimpaan ja läskeimpään. Ainut asia, mihin mies kommentoi, oli tuo kuvaelma minusta. Ei hän koskaan ole semmoisia sanonut ja jos reilu vuosi sitten on sanonut, hänellä on ollut täysi syy ja oikeus moiseen. Miehellä ei siis ole mitään yritystäkään kieltää tai kyseenalaistaa noita minun ajatuksia. Itse en tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Ilmeisesti paikkansa pitää. Ja selväähän se on. Mies on suoraan sanonut olevansa ihastunut siihen naiseen, on sen jopa hänen äidilleen ja veljelleen pikkupienissään (tosin vähän epäsuoraan, mutta kuitenki…) tunnustanut minun istuessa vieressä. Tätä naista vastaan minulla ei mitään ole. Kaikki mustasukkaisuuden tunteet tätä naista kohtaan on vuosien varrella karissut (nainen siis on ollut miehen elämässä jo ennenkuin me ollaan miehen kanssa tavattu). Todella mukava nainen, nykyään ollaan ihan ystäviäkin. Eilen kahvillakin käytiin. En tiedä, tietääkö tämä nainen miehen ihastuksesta, luulen, että jotain aavistaa kyllä. Eihän se hänen vikansa ole. Eikä mieskään varmaan sille mitään voi, että on häneen ihastunut, mutta sille voi, mitä sen asian kanssa tekee. Ruokkiiko omaa ihastumistaan edelleen ja olettaako minun täyttävän tämän naisen paikan sydämessään. Siihen kun minä en pysty ja olen sen miehelle monta kertaa sanonut. Minä en täksi naiseksi enkä hänen kaltaisekseen muutu vaikka mitä tekisin. Minä olen niin erilainen. Ja miksi minun pitäisi muuttua? Jos minä en tällaisena kelpaa enkä riitä niin sillon pitäisi tajuta, että minä en se oikea ole. Minä en ole koskaan sanonut, että miehen pitäisi olla toisenlainen. Ainoastaan pyytänyt kiinnittämään käytökseensä huomiota ja näkemään se, että se loukkaa. Vaikka se käytös lähinnä on sanoja (ei tekoja niinkuin minun tekemä loukkaus), se loukkaa silti. Ja se on väärin, eikä se ole vain minun mielipiteeni ja näkemykseni asiasta.
Mies tosiaan oli viime viikon lomalla ja niitä taisteluita oli varmaan joka päivä jotain. Pahin näistä oli taas yksi yö. Olin jo muksujen kanssa käynyt aiemmin, mies oli pelaamassa. Mies kävi sitten myöhemmin saunassa, tuli kuitenkin vilvoittelemaan ja jäi katsomaan telkkarista ohjelmaa. Tämän jälkeen sanoi menevänsä pesulle, kun ei ole vielä käynyt. No se pesu kesti ja kesti. Menin sitten tietokoneelle katsomaan Iholla netistä, kun oli jäänyt yksi jakso katsomatta. Jonku ajan päästä mies tuli pesulta ja heti huomasin, että nyt ollaan pahalla päällä. Tupisi siinä jotain ja meni sänkyyn. Minä menin kohta perässä, mitään ei toisille puhuttu. Kohta toinen muksuista tuli meidän sänkyyn nukkumaan ja tällöin mies otti tyynynsä ja peittonsa ja nakkasi ne lattialle. Hirveen ryminän ja möykän kanssa alkoi kaivaa patjaa vaatehuoneesta. Hakkasi ja paukutti ovea kiinni ja reuhasi yhden laatikoston kanssa. Sen jälkeen meni lattialle maate, sylki seinille ja lattialle, kiroili yms. ”Saatanan löysävittuhuora…” Kohta lähti tietokoneelle ja johan alkoi kännykkä pukata viestiä. Mies oli taas olettanut, että tulen hänen mukaansa pesulle, muttei kuitenkaan kysynyt. Oletti saavansa jotain, mutta ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan. Ei kuulemma minua ole tuolla huorittelulla tarkoittanut, kunhan kiroili. Niin varmasti. Ja muksu makasi sängyssä ja näki/kuuli kaiken.
Yksi toinen kerta mies taas alkoi siitä minun pettämisestä yms puhua kesken seksin ja minä sitten lopetin homman siihen. Mies tietysti suuttui ja taas käytiin läpi kuinka kamala ihminen minä olen jne. jne. Kun mies sai suunsa puhuttua puhtaaksi, piti hommaa kuitenki jatkaa. Siinä äheltäessään päällä mies sitten sanoi vaan, että ”ällöttää koskea sinuun ja älä sinä koske minuun.” Silti sitä p***ua pitää saada. Minusta tuo jo kertoo sen, mitä minä miehelle olen. Haaroväliin voi kyllä koskea, mutta muualle ei. Se haaroväli kai se kaikkein saastunein paikka on. Näin minä ainakin asian ajattelisin.
Miehellä on taas kiikarissa uusi naikkonen, kenen kanssa kirjoitella. On noilla pelikerroillaan tutustunut häneen. Tosin minulle ei hänestä ole puhuttu mitään, facebookista vain olen nimen nähnyt ja tiedän, että hän on siellä töissä, missä mies käy pelaamassa. Ennen kirjoittelivat fb:ssa, nykyään näkyy kännykkään tulevan viestejä tältä naiselta. En siis ole kajonnut miehen puhelimeen tms. Muutaman kerran vain olen sattunut näkemään, kun miehelle tulee viesti ja sehän näkyy uusissa puhelimissa tuossa näytöllä. Kerran mies jopa esitteli minulle puhelimesta jotain, kun ruutuun lävähti viesti tältä naiselta 😀 Tuli kiire ottaa puhelin minulta pois 😀 Nykyään näyttää puhelintaan niin, että peittää kädellään sen yläreunan 😀
Mitä minun sitten pitäisi ajatella moisesta? En oikeasti osaa sanoa. Mustasukkainen en varmasti saisi olla, jos mieheltä asiaa kysyisi. En siis hänelle ole maininnut koko viestittelystä yhtään mitään. Kummallista kyllä, en oikeastaan edes tunne mustasukkaisuutta. Ne tunteet olen jo joutunut käsittelemään sen miehen elämän rakkauden + kaikkien muiden seksiviestittelyiden myötä. Minä vain tiedän, että en ole miehelle se oikea, enkä koskaan tule olemaan. Ehkä jopa mielenkiinnolla odotan, mitä tästä kehkeytyy 😀
Viime päivinä olen kiinnittänyt huomiota miehen puhetyyliin lähinnä minua kohtaan. Se ei ole mitään muuta kuin suunsoittamista ja suoranaista vittuilua. Mitään asiaa ei voi vaan sanoa, vaan kaikki pitää tiuskia tai sanoa jotenkin naljailemalla tms. ”Jaa, sait kuitenkin vastattua siihen puhelimeen (olin vessassa ja en heti kerennyt puhelimeen), minäpä tässä juuri kuule olen kävelemässä kotia päin (siis oikein vittumaiseen sävyyn, kun mies soitti pahana, kun en ollut ilmoittanut, milloin lähdemme kotiin sieltä kahvilasta eilen. Sanoin, että kiireellä tultiin tekemään ruokaa ja muksut tuossa nälkäisinä odottelee sua, että päästään syömään)” Pieniä ja ehkä mitättömiltä kuulostavia esimerkkejä, mutta kun kaikki kommunikaatio on tuota niin se on aika raskasta elämää sellainen. Ja oli kyse vaikka muiden ihmisten tekemisistä, lopputulos on se, että minä saan kuulla, mitä minussa on vikana. ”Keskusteltiin” minun ystävistä. Mies heti teki luonnehdinnan heistä: ”tylyjä nuo (syntymäpaikka tässä)”. Vain sen perusteella, kun kaverini ei ollut ilmeisesti tarpeeksi kiinnittänyt huomiota miehen puheisiin. Minä vain tuumasin, että minun mielestä he eivät miehensä kanssa ole tylyjä ja minä en tykkää siitä, että mies heti kertoo, millaisia ihmiset on. Ei voi vaikka vain ihmetellä, että mikähän sillä oli, kun oli hiljainen tai poissaoleva tms. No siitäpä alettiin sitten minulle vittuilemaan, että ”keskusteleppa sinä sitten, kun kerran olet koulut käynyt ja osaat keskustella yms.” Viitaten siis siihen, että olen lukion käynyt. Tuo lause tehostettuna niillä ilmeillä, eleillä ja äänenpainoilla, suoraa vittuilua minulle. Ja kun tietää sen, että miehen mielestä minä en osaa puhua enkä keskustella. Yritäppä siinä sitten saada rakentavaa keskustelua aikaan ja uskalla tuoda omat mielipiteet esiin. Mielummin olen hiljaa. Valitettavasti.
Että näissä ajatuksissa muksujen kanssa pihalle nautiskelemaan ihanasta auringonpaisteesta. Illalla olisi vielä jooga, puoltoista tuntia täysin omaa aikaa, ihanaa.