Pidinpä minäkin ensimmäistä kertaa kynttiläkutsut kotonani ja oli kyllä mukavaa. Minä tykkään leipoa ja laittaa ja on mukava laittaa ukko muksujen kanssa hetkeksi muualle ja olla ihan vaan akkaporukalla 😀 Ja onhan niitä kynttilöitäkin tietysti kiva sitten poltella, kun ensin omaisuuden niihin tuhlaa 😀 Alkuviikko menikin kokonaan leipoessa ja siivotessa. Tänään pitää sitten koittaa olla noiden muksujen kanssa, raukat joutunu alkuviikon viettään telkkarin parissa. Ulkona olisi lumiukkokeli, jos kohta vetäisi vaatteet niskaan ja painelisi pihalle.
Otsikko ei ihan vastaa sitä, mistä ajattelin kirjoittaa. Nimittäin aikuisviihteestä eli pornosta. Tulisi ehkä turhan huomiotaherättävä otsikko, jos sen pornon tuohon löisi 😀 Tämän blogin tarkoitus ei kuitenkaan ole huutaa kaikelle kansalle näitä juttuja (vaikka ne täällä vapaasti kaikkien luettavana onkin) vaan tämä on lähinnä minulle paikka purkautua näistä mielessä pyörivistä jutuista. Jos täältä joku omaan elämäänsä yhtymäkohtia löytää, niin hyvä niin. Vertaistuki ja toisten kokemukset asiasta kuin asiasta auttaa selkiyttämään omaa tilannetta puolin ja toisin.
Minähän en mikään lääkäri tai psykiatri tms ole, enkä toisille mitään diagnooseja voi antaa, mutta tämän yhdeksän vuoden perusteella voisin sanoa miehellä olevan riippuvuus. Joko seksiin tai pornoon, tai kumpaankin. Se oli olemassa jo ennen meidän suhdetta ja vuosien varrella se on vain pahentunut. Minä ja porno ollaan miehelle huumetta, jota on saatava aina vain lisää. Mikään ei riitä (katsoin tuossa yksi päivä, kun mies on rekisteröitynyt usealle eri pornosivulle, että yhdellä niistä oli suosikeissa tallessa yli 350 pornofilmiä. Kuinkahan paljon niitä yhteensä on…). Niinkuin huumeriippuvaisilla toleranssi senkin huumeen suhteen kasvaa ja se, mistä ennen sai tyydytyksen ei enää riitäkkään, vaan on saatava enemmän ja erilaista. Välillä on käynyt mielessä jopa niinkin raju ajatus, että mies tuskin koskaan on minua rakastanut niinkuin normaalisuhteessa mies rakastaa naista. Mies on rakastanut sitä, mitä minusta saa. Ja sitä on saatava hinnalla millä hyvänsä, välittämättä seurauksista.
Paljon olen netistä etsinyt tietoa seksi-/pornoriippuvuudesta ja kuvaukset osuu kyllä aika pitkälle kohdilleen. Miehen naiskuva on täysin vääristynyt. Naisessa ei ole mitään muuta kuin se jalkoväli ja tissit. Mihinkään muualle ei kosketa ja mies ei edes ymmärrä sitä, että nainen tarvitsee sitä kosketusta muuallekkin edes kiihottuakseen. Muusta läheisyydesta ja hellyydestä puhumattakaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana homma on mennyt minun mielestä jo aivan sairaalloiseksi. Päivissä ei ole mitään muuta sisältöä kuin se seksi. Miehellä ei mitään muuta pyöri mielessä kuin se seksi. Joka ikisen vastaantulevan naisen kanssa. Tuntuu, että normaalit joka päiväiset asiat ei hänen elämään iloa eikä tyydytystä tuo. Kaikki on pilalla, jos ei seksiä saa. Mies vertaa itseään pornofilmien miehiin ja varmasti suurin osa itsetunto-ongelmista on sieltä lähtöisin. Miehen käsitys on, että miehellä pitää olla julmettu kalu ja pitäisi pystyä nussia kolmea naista yhtä aikaa tuntitolkulla. Mietin sitäkin, kun mies sanoo, että olisi saanut kenet tahansa, mutta valitsi minut. Täysin väärän ihmisen hänelle. Kyllä minä olen täysin päinvastainen, kuin miehen naisihanne on. Miksi sitten riutua sen täysin väärän ihmisen kanssa? Jopa niin kovasti, että uhkaillaan itsemurhalla tms. jos toinen olisi suhteesta lähdössä (saatikka sanoo eriävän mielipiteen ihan mihin tahansa asiaan). Vain ja ainoastaan sen vuoksi, mitä siltä täysin väärältä ihmiseltä saa. Sen hetkellisen ilon ja tyydytyksen elämään. Epäilen kyllä tuota, että olisi ollut ottajia. Tai olisihan ottajia saattanut olla, mutta ei ketään, joka olisi suhteessa pysynyt, kun olisi nähnyt, mitä se on. Ja toisekseen miehen itsetunto-ongelmat on sen verran kovaa luokkaa, ettei ihan kaikkien kanssa edes uskaltaisi alkaa millekkään pettymyksen pelossa. Minä olin tarpeeksi sinisilmäinen ja alistuva, että mies kynsin ja hampain pitää tästä kiinni. Jos mies rakastaisi minua niinkuin normaali suhteessa rakastetaan, ei hän vaatisi minua muuttumaan. Ei hän sanoisi, että minä olen väärä ja minun pitäisi olla toisenlainen. Hän kuuntelisi ja ottaisi minunkin tarpeet huomioon. Jos hän oikeasti rakastaisi minua, hän päästäisi minut menemään, jos näkee, että minulla on tässä paha olla.
Ja mitä tulee siihen, että olin raskaana silloin, kun petin. Se on aivan kauhea asia, tiedän. Vaan kauhea asia se on sekin, että mies tavallaan hylkäsi minut raskausaikana totaalisesti. Ei mitään mielenkiintoa minua tai mahaani kohtaan. Ei yhtään ainutta kosketusta masuun. Ei yhtään kannustavaa tai rohkaisevaa sanaa, kun väsytti, oli huono olo, ahdisti tai pelotti jokin. Sen sijaan suoranaista alistamista ja henkistä väkivaltaa. Pornossa kyllä katsottiin (ja katsotaan edelleen), kun raskaanaolevia naisia pannaan menemään. Raskaanaoleva nainenhan on kuulemma seksikäs. Omasta raskaanaolosta en saanut kuulla yhtään positiivista asiaa. Ilmeisesti minä en ollut kaunis tai seksikäs. Vittumainen akka vain. Raskaushan kuitenkin tuo mukanaan tiettyjä lieveilmiöitä, mitä pornoteollisuus tuskin tuo filmeissään esille.
Minä (eikä kyllä mieskään) en mikään kauhean uskonnollinen ihminen ole. Tästä kauheasta synnistä ja tulevasta viimeisestä tuomiosta olen kyllä saanut kuulla. Löysinpähän tuossa yhden hyvän sivuston, missä on pohdittu paljon mm. seksiinkin liittyviä asioita nimenomaan raamatun näkökulmasta. Siellä puhuttiin itsekkäästä himosta ja siihen liittyen masturbaatiosta ja pornosta. Nämä ovat raamatun mukaan syntiä. Jos mies katsoo naista mielessään himoiten, hän on jo tehnyt syntiä. Seksin on Jumalan lahja, ei itsekkäiden tarpeiden tyydytystä varten. Tällöin kumpikin antaa ja myös saa. Jos mies tyydyttää vain itsensä masturbaation tai sitten vaimonsa kautta, ei ole ihme, että nainen saattaa löytää itsensä vääristä lakanoista. Näihän se on, vaikka ei se pettäminen siltikään ole oikeutettua. Mutta ei ole lyöminen tai nimittelykään.
Että tällaisin ajatuksin tänään. Paljon jäi varmasti taas kirjoittamatta. Kirjoitellaan taas, kun saa ajatuksia päässä taas jonkunlaiseen järjestykseen 😀 Tätäkö se sitten on se oikea elämä? Siinäpä onkin paljon pohdittavaa…