Formula 1 VPN-Suomi

Yleinen

Syksyisiä kuulumisia

21.10.2014, katar

Lokakuun puoliväli on jo ohi ja alkaa olla talven tuntua ilmassa. Jospa meille tänä talvena tulisi kunnon luminen talvi. Sitä lapset ainakin odottaa. Työharjoittelu on ohi ja koulu alkoi taas. Nyt alkaakin se pitkä viimeinen rutistus ennen viimeistä harjoittelua ja valmistumista. Muutaman harjoittelupäivän tein palkallisena ja olen lupautunut tekemään jatkossakin, jos tarvetta tulee. Mukava, kun saa vähän jalkaa oven väliin ja ennenkaikkea kokemusta. Jospa sitä olisi töitäkin tiedossa, kun valmistuu.

Viime kirjoituksen jälkeen on taas kerennyt olla vaikka minkälaista saikkinaa tässä huushollissa. Yhden viikonlopun vietin lähes kokonaan muualla, mies kun taas suuttui jostain niin kummallisesta asiasta, etten oikein vieläkään ymmärrä, mikä se juttu oli. Noo, oli perjantai ja viikonloppuvapaa, joten se ehkä selittää paljon. Sitä kiukuttelua ennen viikonloppuja ja lomia on nähty aika useaan otteeseen. Jälleen kerran kuulin, että heillä on lasten kanssa paljon mukavampaa ilman minua ja voisin mennä johonkin, että hän saisi olla lasten kanssa. No, hänhän sai. Ja minä sain haukut. Äiti huitelee ties missä jne. Kaiken huippu, kun mies soitti suutaan, kuinka ennenvanhaa naisille oli kunnia asia se, kuinka hyvin hoidettu ja siisti koti on. Nykyään oma itse ja omat menot on tärkeämpiä. Tässä vain unohtui se, että perjantaipäivän minä nimenomaan olin käyttänyt siivoamiseen, olihan minulla vapaapäivä työharjoittelusta. Hän oli huushollannut viikonlopun muksujen kanssa, tehnyt vähän remonttia ja jättänyt kaikki sahanpurut yms siivoamatta, mitä oli poraamisillaan aikaan saanut. Että näin. Vanha sanonta pitää paikkansa, ”totta toinen puoli”. Varmasti joku näistä minunkin jutuista näin ajattelee ja aivan varmasti sillä toisella osapuolella on näistäkin oma näkökulmansa. Sen vuoksi pyrin aina kertomaan, niin täällä blogissa kuin ystävienikin kanssa jutellessa aiheesta kuin aiheesta, mikä on ollut oma osuuteni tapahtumiin ja sanomisiin. Olenpahan vain huomannut, kuinka mies on minun tekemisistäni/sanomisistani kertonut ihmisille. Kerrotaan vain se, mitä minä olen tehnyt, ei sitä, mitä on ollut ennen sitä. Lasten kannalta ei kyllä paras ratkaisu se, että olin viikonlopun öitä lukuunottamatta muualla. Toisaalta kyllä lapset aistii sen kireän ilmapiirin, mikä meidän vanhempien välillä on, jos samassa tilassa ollaan.

Paljon olen taas viimeaikoina pohtinut pettämisen syvintä olemusta, jos siitä nyt niin voi sanoa. Mietin syitä siihen, miksi exäni petti minua. Minun mielestä meillä oli sillain avoin ja turvallinen suhde, että kaikesta pystyi puhumaan ja toista ymmärrettiin. Mehän oltiin vielä nuoria, kun seurustelu alkoi. Minä 15 ja jätkä 17. Minulla ei muista miehistä juuri kokemusta ollut ja jätkä sanoi ymmärtävänsä ja antavansa aikaa. No, sinä aikana kerkesi pettää minua ainakin kahden kanssa. Tämän jälkeen vielä kolmannen kanssa ja neljännen vuoksi jätti minut. En sitten tiedä, onko siinä ollut vielä muitakin. 19 olin, kun erosimme. Jokuhan siinä suhteessa oli vialla, että jätkä noin teki. Minä vain en sitä tiedä, mikä se oli. Ehkä minä en ole kuunnellut tätä jätkää tai sitten hän vain ei ole uskaltanut sanoa. Varmastihan siinä jotain sosiaalista painettakin on ollut, kun meidän ero tuli samaan aikaan, kun muitakin siinä sakissa erosi. Olisiko hän halunnut erota aiemmin, sitä en tiedä, enkä varmaan koskaan saa tietääkään. Tätä samaa voisi soveltaa nykyiseen parisuhteeseenikin. Kyllä parisuhteessa on jotain vikaa, jos pettämistä sattuu. Minun osaltani se vika on ollut se, että minä en ole uskaltanut erota. Tai tehdä ylipäänsä mitään, että ne ongelmat  korjaantuisi. Myös sinisilmäisyyteni on heikkouteni. Vielä tänäkin päivänä tulee hetkiä, jolloin uskon, että kyllä mies jossain vaiheessa minua ymmärtää. Kunhan hän selviää kaikista vaikeuksista. Sama oli ennen, miehellä oli rahahuolia, raskasta töissä, elämä oli ollut niin epäoikeudenmukainen hänelle (omien sanojensa mukaan) jne. Selityksiä kyllä piisaa. Jos olisin yhtään voimakastahtoisempi, tuskin tässä parisuhteessa olisin kauaa ollut. Ihmeen pitkälle sillä sinisilmäisyydellä ja uskolla paremmasta pääsee. Ja tottakai asioita (esim. eroamista) hankaloittaa se, että ihmiset eivät todellakaan tiedä ja näe kaikkea sitä, mitä tämä elämä oikeasti on. Kulissien takana voi olla vaikka ja mitä pientä kiusaa, mistä kukaan ei saa tietää. Kuten esim. viimeiset pari viikkoa olen lähes jokainen yö useampaankin kertaan herännyt siihen, että mies joko takapuolellaan tai jaloillaan työntää minua sängynlaidalle, niin että melkein tipun sängystä. Tai vie minulta peiton ja vetää sitä vaikka väkisin. Ei ulkopuoliset näe sitä huutoa, kiroilua, seinien hakkaamista, seinille sylkemistä, mitä meillä illat välillä on, kun mies ei saa haluamaansa. Tai sitä, kuinka mies huutaa lapselle, että se on kusipää, pipi päästään, pitäisi laittaa pussi päähän ja vetää naru kaulan ympärille… Eihän noita kukaan muu kuule  ja lapset ei puhu.Ei muut kuule sitä jatkuvaa ”analyysiä” siitä, millainen ihminen minä olen. Se alkaa jo heti aamusta: ”olet pahana, aina sinä olet pahana. Miksi aina oon pahalla päällä ja valitat” Vaikka en olisi kerennyt, kuin vastata hänelle jotain. Minä en puhu mitään, onko se minun lapsuudenperheessä ja suvussa normaalia, taitaa olla. Onko se minun perheessäni normaalia, että petetään jne. Tiedä, mitä vanhempanikin on tehnyt, mistä lie minä moisen perinyt. (Mieshän ei siis tykkää enää yhtään vanhemmistani, kun he eivät avoimesti ole miehen puolella, eivätkä puhu tästä kauheudesta, mitä minä olen tehnyt). Minä olen niin hiljainen, miten lie minusta on tälle alalle, mitä opiskelen. Eilen kuulin taas olevani kylmä, julma, tunteeton jne. Ja ”kyllä sinä ymmärrät, kun joskus kasvat aikuiseksi”. Myönnän, etten todellakaan ole käyttäytynyt aikuismaisella tavalla pettäessäni miestä. On niitä parempiakin keinoja puuttua parisuhteen ongelmakohtiin. Toisaalta onhan siitä pettämisestäkin jo seitsemän vuotta aikaa. On sitä silloin ollutkin ajatusmaailmaltaan lapsellisemmalla tasolla kuin nyt. Eikä miehestäkään voisi sanoa, että hän aina kovin aikuismaisesti käyttäytyy. Tätä minun pettämistä on nyt jauhettu jo kolme vuotta, eikä päästy puusta pitemmälle. Miestä nyt ahdistaa kovasti, kun tämä ihana Rouva H, odottaa vauvaa. Kauhea syyllistäminen siitä, kuinka kamala nainen minä olen sen vuoksi, mitä olen tehnyt. Ison virheen olen kyllä tehnyt, sen myönnän. Vaan kyllä on miehenkin käytös minua kohtaan ollut aivan ala-arvoista. Mutta siitähän ei puhuta ja jos puhutaan, niin minustahan se vain johtuu. Minullakin kova halua saada vielä ainakin yksi lapsi on, mutta sellainen raskausaika ja vauva-aika henkisesti kuin se on kahdella aiemmalla kerralla ollut niin ei minusta siihen enää ole. Sitä paitsi, miksi minun pitäisi sellaista käytöstä sietää? On kai sitä olemassa parempaakin, ainakin uskon niin. Ja tuntuu, että helpompi raskaus olisi ollut, vaikka olisin yksin odottanut. Konkreettista kokemusta minulla ei toki asiasta ole, mutta kyllä sitä ajatuksinensa ja tunteinensa hyvin yksinäinen silloin oli, vaikka parisuhteessa oli. Eipähän tarvisi lisäksi huolehtia vielä yhden tarpeista, kun ei omistakaan saa huolehdittua/kukaan välitä.

Että sellaisia pohdintoja taas jälleen. Aika näyttää, mille mallille tämä parisuhde kääntyy. Jotainhan on tapahduttava, se on selvä. Valmistuminen itsellä alkaa pikkuhiljaa häämöttää näköpiirissä ja sitä mukaa ehkä itsenäisempi elämä. Ainakin näin toivon.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *